Ei olekaan hetkeen tullut tänne laitettua mitään. 
Allas on edelleen unelma-allas. <3 Vaikka sen kanssa ei ihan kaikki ole mennyt niinkuin olisi halunnut: esimerkiksi tuntemattomasta syystä allas aiheutti vesivahingon marraskuussa, vaikkei mitään hajonnutkaan. Noh, asialle ei voi mitään ja onneksi kaikki selvisi. Mutta ehdottoman palkitseva ja mahtava asia tuo akvaario edelleen on. Haaveilen isommasta: sellaisesta 300-litraisesta, mutta se jää näillä näkymin ensi kesään. Varsinkin nyt kun unelma-altaan jatkoksi ilmestyy unelma-kisuli Olbe-the-Cat. 
Olen taas kesän poissa altaani luota. Tällä kertaa kolme kuukautta. Ihan käsittämättömän pitkä aika! Ja kyllä. Siinä ajassa tulee ikävä kaloja! 

Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet kalastossa: Luovuin toisesta avainkirjoahvenestani, kun niiden yhteiselo ei vain toiminut niin kivasti. Molemmat olivat uroksia ja toimeen eivät vain sitten tulleet millään. Eli Hani II pääsi uuteen kotiin. Vaikka se kuinka on vain kala, niin kyllä välillä on miettinyt, että mitä sille oikein kuuluu. 
Sitten menikin kuukausi, että sain isolle ja pahalle Pöölle uuden kaverin. Ensin tukkuun ei vain tullut uusia avainkirjoahvenia ja sitten kun niitä tuli iski poikaystävään noro-virus kaikella voimallaan, eikä sitä voinut jättää yksikseen sairastamaan. Tai minä ainakin oli niin huolissani, että en voinut jättää sitä sinne yksin. Sitten kun päästiin kauppaan oli jäljellä enää 8 pientä ruipeloa, joista kaikkia paitsi yhtä oli myyntialtaassa myös asustellut tonkija käynyt maistelemassa. Muistan, kuinka ajattelin meille lähtevän kalan nähdessäni: Voi luoja! Selviääköhän se edes kuljetusta hengissä? Ja jos selviää, niin Pööhän kiusaa sen heti hengiltä. Yllätys oli suuri, kun pieni kala oli heti ensimmäisenä kerjäämässä ruokaa ja kuin kotonaan altaassamme. Pöönkin kanssa ne ovat kuin paita ja peppu. Onneksi. Ennen Sinttiä (kyllä, se nimettiin Sintiksi, koska oli niin pieni ja säälittävä tullessaan) luulin Pöötö rohkeaksi kaveriksi, mutta nyt se on ihan nössö Sinttiin verrattuna. Kaveri tulee näykkäisemään sormesta, jos ei ala aamulla ruokaa kuulua vaan tongin allasta muuten vaan. Lisäksi sen antaa rapsuttaa itseään ja syö kädestä. Pöökin syö kädestä, mutta rapsuttelu taitaa olla akkain hommia.

Ja vähän ennen kuin muutimme yhteen poikaystäväni kanssa myin pois 'viisiraitabarbini'. Aivan ihania kaloja, mutta niillä oli paha taipumus ahtautua sisäsuodattimeni taakse ja jäädä sinne jumiin! :O
Yksi jopa kuoli kun pyrstöstä repeytyi suurin osa irti. Oli siis parempi myydä ne pois ennenkuin kaikki heittäisivät veivinsä. Mystistä oli myös se, että kun palasin viimevuonna kotiin oli yksi viisiraitabarbini kadonnut jäljettömiin. Ei edes muuton yhteydessä löytynyt mistään muumioitunutta kalaa. Noh, ostin niitä sitten lisää, mutta uudet kalat kuolivat yhtä lukuunottamatta yksi kerrallaan puolen vuoden aikana. Ne jotenkin vääntyivät, mutta eivät niinkuin kalatubissa. Pyrstö ikäänkuin tuli epäsuhtaiseksi ja kala jäi kitukasvuiseksi, ui huonosti ja oli muutenkin vähän reppana. Ensimmäisen ne kiusasivat itse kuoliaaksi, mutta toinen kuoli itsekseen. Kolmannen lopetin, kun ei alkanut tulla elämästä mitään, kun se majaili vain kannon alla ja aukoi suutaan. Ei jaksanut edes uida haavia pakoon ja kuoli siihen, että ravistelin haavia. Leikkasin kyllä varmuuden vuoksi päänkin poikki veitsellä. Ainoa kala, jonka olen itse joutunut lopettamaan. 

Muutto oli pelottava kokemus. Ei muutettu kuin yksi kadunväli, onneksi, tai olisin kuollut kauhuun. Altaan tyhjennys oli tuskallinen operaatio ja oli pelottavaa katsoa kun poikaystävä ja sen veli kantoivat altaan vanhasta asunnosta uuteen. Pelkäsin, että kalani heittävät veivinsä tai että bakteerikanta heittää veivinsä. Noh, ainoa mikä hajosi oli ulkosuodatin. Tavallaan hauskaa ironiaa, että se hajosi muutossa eikä silloin kun ei oltu kotona, koska se olisi sitten aiheuttanut vesivahingon. Päätettiin siis suoraan siirtyä kahden sisäsuodattimen käyttäjiksi. Toinen on tosin vain pienen pieni prutku ja pitäisi hankkia parempi jossain vaiheessa. Tai hankkia uusi ulkosuodatin ja sille vaikka sanko tai saavi. Ihan vain kaiken varalta. Myös se valkovaseliini olisi oikeasti hyvä asia, koska luulen, että tuo vanha hajosi ihan vain siksi, etten tajunnut että sitä pitäisi käyttää. Tosin se alkoi itkeä tiivisteestä niin, ettei sitä varmaan saisi vaseliinillakaan korjailtua. 
Muutossa tuli toinenkin uhri: yksi piikkisilmistä heitti veivinsä kaksi päivää sen jälkeen kun oltiin muutettu. Tosin vika saattoi olla myös siinä, että lisäsin turveuutetta. Tai siinä, että se mönki uuteen sisäsuodattimeen ja jäi roottorin väliin ja puristui kuoliaaksi. Joka tapauksessa löysin sen kuolleena niin, että se oli jo ihan valkea ja kankea ja pohjalla. Ja sen jälkeen kun laitoin sisäsuodattimen uudelleen seinään. Oli nimittäin alkanut aamuyöstä päästellä kamalaa rahinaa ja kun ei mitään outoa näkynyt, en alkanut puljaamaan altaassa siinä yön ratoksi. Aamulla laitoin laitteen uudelleen seinään ja kohta huomasin kuolleen kalan. Tadaa. Harmitti enemmän kuin sen ulkosuodattimen hajoaminen. 

Eli tällä hetkellä altaassani asustelevat Pöö ja Sintti, lauma piikkisilmiä (9kpl) ja mr. Nappi. Kyllä, mr. Eli herrasväkeähän se. Melko komea parta ja pituutta kertynyt huomattavasti siitä 4,5 cm:stä tammikuulta 2013. Odotan ihan innolla, että pääsen mittaamaan sen.