Olen altaastani kesän usean sadan kilometrin päässä. Onneksi on olemassa kämppis ja innokkaita 4H työntekijöitä, joita pystyy palkkaamaan hoitamaan allasta siksi aikaa. :) 

Kesäasukkaiksi altaaseeni tuli kaksi salamanteriplekoa ja kaksi nokkamonnia. Nokkikset ovat ehkä laiskimpia kaloja koskaan. Olen nähnyt niiden liikkuvan vapaaehtoisesti vain viidentoista senttimetrin matkoja kerralla. Salamanteriplekot Kalevi ja Olavi taas ovat ehkä ujoimpia olentoja, joihin olen koskaan törmännyt. Niitä ei näe jollei satu nostamaan kantoa tai niiden käyttämiä keraamisia putkia, joihin ne piiloutuvat. Ruoka on oikeastaan ainoa motivaattori saada ne tulemaan esiin koloistaan.. 

Ruuasta tuli mieleen.. 
Osti itselleni altaaseen viimeiset kalat. Enempää en sinne ole kaloja ottamassa. Korkeintaan saatan hankkia pari kolme viisiraitabarbia lisää, tai täydentää niitä, jahka niitä kupsahtelee. 10 kappaletta piikkisilmiä siis vilistää pitkin allastani. Ennen kuin ostin ne, sanottiin että ne ovat hirveän ujoja, enkä varmasti tule näkemään niistä vilaustakaan. Paskanmarjat! Suurempia huomiohuoria saa melkeimpä altaastani hakea. Eivät ne varsinaisesti kerjää huomiota, mutta erinäinen määrä niitä on JATKUVASTI esillä. Yleensä kuusi, joskus jopa kaikki 10. Lisäksi ne tykkäävät kiipeillä vesikasveissa ja suodattimessa ja käyvät joskus hurjan lähellä pintaa, mitä ei sellaisista langanpätkän näköisistä öttiäisistä ehkä uskoisi. Hauskoja otuksia ne ja aika pelottavia loppujen lopuksi.. Koska.. Ne ilmeisesti söivät viimeiset ramboni. o.O Näin miten toinen ahven (aina nälkäinen Pöö) ahdisteli sukarapua. Sitten sukarapu loikkasi pois ja seuraava mitä tajusin, oli että iso lauma piikkisilmiä repi sitä palasiksi. O.o 

Kaupassa varoitettiin, että avainkirjoahvenet saattaisivat syödä piikkisilmiä, mutta alun jännityksen jälkeen ne eivät ole olleet niistä missään määrin kiinnostuneita. Silloinkaan ne eivät olleet niistä kovin kiinnostuneita verrattuna siihen, miten paljon ne pitivät ramboista niiden tullessa.. Ongelmaksi muodostuivat viisiraitabarbit ja niiden pohjaton ahneen uteliaisuus. Onneksi olivat eläinkaupassa piikkikset ja viisiraidat samassa altaassa, niin olivat tottuneet viisiraitojen ahdisteluun ja vain kylmästi nousivat varoasentoon ja suoraan sanottuna haistattivat niille paskat jatkaen sitten pohjahiekan siivilöimistä. 
Toisaalta syy avainkirjojeni ja piikkisten rauhaisaan yhteiseloon voi olla puhtaasti se, että Hani II ja Pöö ovat keskenkasvuisia. Näin yhdessä eläinkaupassa millaisiksi jytkyiksi ne kasvavat ja naamani taisi venähtää hieman. Nyt ymmärrä miksi niitä sanotaan kananmunan mallisiksi kaloiksi.. Ja sen, miksi sanotaan, että niistä sitten erottaa, kumpaa sukupuolta ne ovat. Se nimittäin on totta. Hani II ja Pöö ovat vielä ihan vauvoja, joista ei kyllä hyvällä tahdollakaan pysty sanomaan, kumpaa sukupuolta ne on! 

Odotan innolla paluutani Ouluun ja katsomaan, miten rakkaani ovat kasvaneet! Joskin palaan Ouluun vasta 2.8, että tässä menee kyllä vielä hetki.