Kaikki alkoi siitä kun olin viisi-kuusi vuotias. Menin käymään kaverini kotona, jossa oli akvaario. Platyt ja partamonni uivat suoraan sydämeeni, vaikka nyt en ottaisi platyja. Partamonni tuolla altaassani kuitenkin uiskentelee. Vanhempani ilmoittivat ettei meille tule akvaariota. Syitä oli monia. Tyydyin siis tähän pienen murjotuksen jälkeen.
Joskus lähempänä kymmentä ikävuotta alkoi taas akvaariokiinnostus ja toivominen. Lainasin kirjastosta akvaariokirjoja ja lueskelin niitä silmät loistaen. Taas jouduin pettymään, ei tullut. Vanhempien syyt olivat kyllä varsin hyvät ja perustellut, enkä olisi ehkä ollut valmis ottamaan sitä. Tuska kasvoi valtavaksi kun silloisen parhaan ystäväni perheeseen tuli akvaario! Kuvitelkaa vain 10-vuotiaan lapsen haikeus ja ehkä aavistuksellinen kateus. Varsinkin kun sinne tuli mielestäni ihan rumia ja vääränlaisia kaloja!
En muista ystäväni altaan kokoa, mutta se oli liian pieni sinne hankitulle leväbarbille, joka rupesi sitten kyöräämään siellä olevia tiikeribarbeja, joita muuten oli liian vähän nykysuositusten mukaan. Tästäkään ei ole niin pitkä aika, vaan 2000-luvun alun hämärät vuodet ovat siis kyseessä. Vieläkinhän myydään minne sattuu ja mitä sattuu. Riippuu myyjästä ja liikkeestä. Ystäväni akvaariointo haihtui kuitenkin pian. Himoitsin saada ystäväni vanhan altaan, mutta en sitä saanut.
Innostus nousi taas lukiossa esiin, mutta en edes ehdottanut aihetta vanhemmille, kun tiesin, ettei se onnistuisi. Haaveilin taistelukaloista ja luin taistelukalojen kasvatusblogeja ja katselin kuvia akvaarioista ja Thaimaasta tuoduista IHANISTA tuonneista haikeana. Sitten lähdin opiskelemaan muualle. Oli selvää, että tottakai aikuinen ihminen saa tehdä mitä haluaa ja ostaa mitä haluaa. Ensimmäinen vuokrasopimuksellinen asuntoni vain oli 11m2 kokoinen soluasunto. Hyvä että mahduin sinne itse! Akvaariohaave hautautui siltä osin taas.
Kesällä 2012 päätin kuitenkin viimein tehdä unelmastani totta. Etsin kaverini kanssa isompaa kämppää ja haaveilin altaasta. Lainasin samat, moneen kertaan luetut kirjat, piinasin akvaristeja #Aqua-webissä sekä Aqua-webissä, luin ja tutkin ja katselin lajeja.
Lopulta 25.11.2012 ostin käytetyn 180-litraisen altaan ja aloitin varustautumisen. Sisä- ja ulkosuodatin, hiekka ja vedenparannusaineet yms. tekivät yli 200e loven opiskelijan budjettiin. Altaan, jalustan, kansilasit ja valaisimen sain 130e hintaan, mistä tulen aina olemaan ikikiitollinen sen myyneille ihanille ihmisille.
Hienoa hiekkaa meni 16 kiloa ja tiedän, että minulla on aikas vähän hiekkaa. Pohja ei kuitenkaan paista läpi, mutta siltikään tuota ei ole liikaa. Kypsytin altaan ampulleilla ilman ongelmia. 15.1.2013 sinne muutti Nappi-partamonni ja hieman myöhemmin kahdeksan kappaleen "viisiraitabarbi" (puntius hexazona) -jengi. Helmikuun lopulla hain kaksi avainkirjoahventa. Toinen niistä teki itsarin parin päivän sisällä saapumisestaan ahtautumalla kannon sisään, joten ei muuta kuin pää kolmantena jalkana ostamaan uusi kala, jolla ei ole ollut samoja taipumuksia.

Arvatenkin 19.1 otettu kuva.

Tässä taas kuva eiliseltä (21.3.2013). Tunnen voivani olla ylpeä!